Vihdoin perilla!

Taalla sita nyt sitten ollaan Jerusalemissa!

Matkahan alkoi maanantaina Paulan ja Hanskin saattelemina. <3 Iltapaivalla laskeuduttiin sateiseen ja harmaaseen Budapestiin. Kentalta otettiin taksi asunnolle. Kuski ei tainnut osata sanaakaan englantia, ja niinhan siina kavi, etta miekkonen pudotti meidat vaaraan osoitteeseen. No, tie oli onneksi oikea, mutta talo vaara. Muutama puhelinsoitto vuokranantajalle, ja hetken paasta paikalle pelmahti asunnon omistajan aiti pyydellen tuhannesti anteeksi sattunutta seka kurjaa saata. Siina sitten raahattiin sateessa matkalaukut toiseen paahan katua.

Vastaanotto asunnolla korvasi taysin sateessa seisotut minuutit. Kamppa oli kodikas, ja vuokranantaja ja mamma ohjeistivat perinpohjaisesti kaikissa kaytannon asioissa ja nayttivatpa kartastakin, missa sijaitsee kaikkea tarpeellista. Ja parasta kaikessa oli, etta saatiin pitaa kamppa ilman lisamaksua keskiviikkoiltaan asti, vaikka oikeasti meidan olisi pitanyt luovuttaa se jo 11.00.

Maanantai vietettiin ihan sisatiloissa. Tiistaina lahdettiin tutustumaan jalkapatikassa kaupunkiin. Kaytiin kauppahallissa syomassa kalliisti, vierailtiin parissa kirkossa seka synagogassa ja juutalaismuseossa. Jo lahtoaamuna kipea kurkkuni artyi entisestaan. Torstaina kaytiin viela vahan keskustassa pyorimassa ja valmistauduttiin lahtoon kohti Israelia.

Budapest oli kylla kaunis kaupunki, mutta aikaa olis tarvinnut olla paljon enemman. Huono saa rokotti myos hieman. Mitaan suurta tunnekokemusta en kaupungista saanut, mutta kyllahan tuonne uudestaankin menisin.

Keskiviikkona oltiin onnekkaampia taksin suhteen. Kyyti tuli ajallaan ja oikeaan osoitteeseen, ja kuski oli nuori, komea ja englannintaitoinen. Lento Israeliin sujui muuten hyvin, mutta flunssa ei oikein tykannyt kaikesta siita valvomisesta ja paineiden vaihtelusta. Korvat aukesi kunnolla vasta tanaan iltapaivalla... Vieruskaveriksi saatiin sellainen amerikanjuutalainen nuori jamppa, joka jutteli meille melkein koko matkan. Totaalinen jenkki henkeen ja vereen, mutta mukavaa juttuseuraa silti.

Tel Avivin kentalla koettiin muutama jannitysmomentti, kun passintarkastuksessa meita pyydettiin pienen tenttauksen jalkeen siirtymaan sivuun odottamaan tarkempaa selvitysta. Vahan ajan paasta saapui joku tatsy, joka pyysi seuraamaan meita paikasta toiseen. Odotettiin jo jotain kolmannen asteen ristikuulustelua, mutta loppujen lopuksi joku seta lykkasi meille passit kateen ilman sen kummepia selkkauksia. Mista lie oli kyse. En tieda.

Taksimatkan jalkeen saavuttiin lopulta keskukselle 6.30 tana aamuna. Siina vaiheessa paa oli kuin Haminan kaupunki ja flunssa puski paalle niin, etten oikein edes tajunnut siirtyneeni maasta toiseen. Jerusalemin valot oli kylla siita huolimatta vaikuttavat aamuyon pimeina tunteina... Viela aamulla (siis kahdeltatoista), kun herattiin, oli olo kun turpaansa saaneella. Kuumetta ei kuitenkaan Heidi-Marian mittari nayttanyt. Lounaan ja buranan jalkeen alkoi taas elama voittaa. Viimeistaan siina vaiheessa kun korvat aukesi, tunsin palaavani kutakuinkin tahan maailmaan. H-M tutustutti mut keskuksen tyontekijoihin ja iltapaivalla kaytiin kiertamassa hieman Jerusalemin keskustaa ja toria, ja mukaan tarttui uusi laukku ja hajuvesi seka jotain muuta pienta kivaa.

Asken kaytiin istumassa ylakerrassa Eevan (meidan harjottelunohjaaja) ja Mikan asunnolla. Valtavan ihana perhe! Muutenkin tuntuu, etta ilmapiiri on taalla lammin. Samoin kun ilmastokin. Taalla Jerusalemin kukkuloilla kay mukava tuuli.

Huomenna ollaan lahdossa Betlehemiin. En oikein tieda, mita siella tapahtuu, mutta kiva silti lahtea. Oon viela melko pihalla, enka oikein tajua, mihin oon tullut. Mitaan kulttuurishokkia en oo kokenut, vaikka ihmiset hieman tuijottaakin, vanhukset etuilee huomattavasti royhkeammin kuin Suomessa eika taa saakaan ihan sama oo kun kotona. Ehka huomenna oon terveempi ja todellisuudentaju taas kohdallaan.

Taa nyt oli tallanen aika pintaraapaisu naista muutamasta paivasta, mutta yritan kirjoitella ahkerammin nyt, kun paasen helpommin koneelle kuin Budapestissa.

Pitakaahan itsenne kunnossa rakkaat, missa sitten liikuttekin!