Syvallisyysosio.

Talvi paatti tulla aikaisin. Vetta tulee ja ukkonen jyrisee. Maa lainehtii vetta ja ilma on viilea. Eilen laitettiin lampo paalle, haettiin ekstrapatterit ja paksut peitot. Tanaan saatiin matot lattialle, kotoisat rasyiset. Harjotteluohjaajan lapset oli aivan innoissaan kaatosateesta ja kastelivat itsensa lapimariksi. Me ollaan HM:n kanssa oltu vahemman innoissaan tasta aikaisesta vuodenajan vaihdoksesta, mutta ei kai sille mitaan voi.

Iltarukoukset on taas kuitenkin selvasti kuultu, koska aurinkokin paistoi. Olin paivalla yhden brittilaisen tyontekijan skootterin kyydissa Betlehemissa kiertelemassa eri kouluja ja turistinahtavyyksia. Lahdettiin puoli kymmenen aikaan aamulla, ja tultiin neljan maissa takaisin. Reissun aikana saatiin yksi pieni kuuro niskaan, mutta muuten oli varsin mukava saa. Vartin yli nelja vetta tuli jo saavista.

Taalla Jerusalemin puolella on tutustunut juutalaisten kulttuuriin ja tapoihin. Eilisen ja taman paivan aikana oon paassyt tutustumaan enemman palestiinalaisten tilanteeseen. Tiesitteko, etta palestiinalaisilla ei ole lupaa menna juutalaisten alueelle 16 ikavuoden jalkeen ilman erikoislupaa? Homma toimii myos painvastoin. Juutalaisilla ei ole asiaa arabialueille. Mutta jos jotakin radikaalia tapahtuisi, ja rajat suljettaisi kokonaan, palestiinalaiset olisivat kokonaan eristyksissa muurien sisapuolella. Betlehemhan on siis ymparoity muurilla, johon on muuten maalattu uskomattoman hienoja taideteoksia... Jotenkin taa on ihan kasittamaton koko astelma. Juutalais-palestiinalais -vastakkainasettelu on niin valtavan monen osatekijan vyyhti, etta mita enemman asiasta kuulee, sita vaikeammalta tuntuu keksia siihen mitaan ratkaisua. Ihan niin kuin ma pystyisinkin asian ratkaisemaan. Itsehan tiedan asiasta olemattoman vahan. Mutta kuka onkaan hyvis, kuka on pahis..? Kummassakin on omat vikansa, ja kuitenkin kummallakin puolella on Luojan luomia ihmisia, joilla on sama ihmisarvo.

Taa maa on niin uskomaton kulttuurien sekamelska. Juutalaistenkin keskuudessa on niin valtavan monta erilaista nakokulmaa; uskonnollista, ortodoksista, liberaalia... Varsinkin osalla Venajalta tulleilla juutalaisilla ei ole minkaalaista uskonnollista identiteettia neuvostoajan uskonnonrajoitusten vuoksi. Joillekin jopa Mooses on aivan tuntematon tyyppi! Ja voihan sita jo kuvitella, minkalainen kulttuurinen ero on esimerkiksi amerikanjuutalaisten ja Etiopiasta tulleiden valilla. Ja erot kaupunkienkin valilla... Taalla Jerusalemissa voi tulla kivitetyksi, jos eksyy narutopissa ja mikroshortseissa Mea Shearimin pikkukujille. Toisin sanoen: siis jos on tyhma. Tel Avivissa voit taas esitella pintaa ja muotoja niin paljon kun huvittaa.

Vaikka maallistuminen on taallakin valtaamassa alaa, silti uskonnoista keskustelu on arkipaivaa. Suomessa ei missaan tapauksessa voi menna kysymaan keneltakaan, mita uskontoa toinen edustaa. Taalla se on luonnollinen keskustelunaihe, uskonto on osa identiteettia. Minka ihmeen takia se on Suomessa niin suuri tabu? Varsinkin Jeesukseen uskominen tuntuu olevan ihmisille punainen vaate (sita se tosin on monelle taallakin). Kyllahan ihmisen pitaa olla pikkuisen imbesilli tai vahintaan heikko, kun uskoo moiseen... Suomalainen parjaa yksin. Sisulla, perkele, lapi elaman! Ei siihen mitaan jumalia tarvita. Ja kuitenkin kysyn vain, etta mita mahtoivat miehet tehda Toisen maailmansodan aikana juoksuhaudoissa, jolleivat olleet kyynarpaitaan myoten polvirukouksessa mudassa ja sohjossa? Ja niin vain selvittiin, vaikka Karjala vietiinkin. En mitenkaan jaksa uskoa, etta vaikka kuinka sisukasta kansaa oltaisiinkin, etta selvittiin Neuvostoliitosta pelkin ruisleivan kasvattamin ihmislihaksin. Ja kysynpa vain sitakin, etta mika yhteys on silla, etta samaan aikaan kun kirkon perustuksia revitaan alas, Suomen kansa voi aina vain huonommin ja huonommin..? Asiat kuten moraali, oikea ja vaara tuntuu olevan katoava luonnonvara. Oikea ja vaara maarittyy sen mukaan, milta kustakin sattuu tuntumaan. Mutta mitenka mikaan voi olla oikein tai vaarin, jos kaikki on rajattomasti suhteellista? Jokainen voi valita, mihin uskoo. Mutta mitenka kukaan voi valita, kun asioista ei saa kertoa niiden oikeilla nimilla?! Suomessa on uskonnovapaus, mutta voiko kuitenkaan vapaasti uskoa? On helpompaa tuomita toinen, ettei vain itse tule tuomituksi.

Puhun tassa nyt myos itsestanikin. Kylla taalla on joutunut kohtaamaan omia ennakkoluulojaan. Mutta jotenkin tuntuu, etta Suomessa erilaisuuden kohtaaminen on viela vaikeampaa, koska siella muukalaisuus astuu minun alueelleni. Taalla roolit on painvastoin. Ja taalla niita kaltaisiani muukalaisia on melko paljon. Suomi-mummoa pukkaa joka nurkalta, varsinkin juhla-aikoina.

Kuulin tanaan, etta musliminainen paasee taivaaseen vain sen perusteella, miten hyvin han onnistuu tyydyttamaan miehensa makuukamarissa. (Sinkulla on aika huonot tsaanssit.) Ja vaikka olisit synnyttanyt kaksikymmenta lasta, koskaan et voi olla varma taivaspaikasta. Aika ikava elama. Tuntuu lohduttavalta, etta itse en voi lisata taivaspisteisiini yhtakaan puolikasta, eika kukaan niita voi myoskaan vahentaa. En edes mina. Kaikki on jo sovitettu. Ja jos pisteita lahdettaisiin laskemaan, niin aikalailla pakkasen puolella mentaisi... Armosta oon syntynyt, ja armossa riippuen taalta myos toivottavasti lahden.

Tuleepas nyt syvallista tekstia. Mutta eiko tassa ollut tarkoituskin jakaa elamastani ja tasta reissusta, joten tallaista tanaan.

Paljon on taalla tullut mietittya myos tulevaisuutta. Pitaisi valmistua vuoden paasta. Paljon ajatuksia: minne sita sitten menisi, missa on mun paikkani jne... Naita elaman klishe -kysymyksia. Mutta loppujen lopuksi elamahan koostuu pitkalti klisheista.

Olen viihtynyt taalla yllattavan hyvin, ja sopeutunut maahan yllattavan hyvin. Tiedan, etta takana on vaivaiset 1,5 kuukautta, ja tallainen harjottelujakso on aivan eri asia kuin jos asuisi taalla pysyvasti. Mutta oon jotenkin pikkuhiljaa huomannut tykastyvani tahan maahan enemman ja enemman. En tarkoita, etta olisin juuri tanne muuttamassa, mutta ajatus siita, etta voisin asua joskus muuallakin kuin Suomessa, tuntuu koko ajan vain mahdollisemmalta vaihtoehdolta... Vaikka Suomessakin olisi enemman kuin riittavasti tekemista. No, se jaa nahtavaksi, mita tulevaisuus tuo tullessaan, mutta naita mietin. Ja taallahan on siina mielessa turvallinen ja kotoisa olla, koska ymparilla on koko ajan suomalaisia, ja meno on muutenkin monessa mielessa varsin lansimaalaista...

Nyt lahden pissille. Elamaa sekin. Voikaa hyvin!