Jahas. Aika vissiin paivittaa taas asioita.



Parin viime viikon aikana oon saanu vahan varia pintaan. Kaytiin reilu viikko sitten Tel Avivissa ymparileikkausjuhlassa ja samalla biitsilla kahlailemassa. Uikkarit ei tullu mukaan, koska no, se nyt ei ollut reissun pointti. En tuntenut lapsen vanhemmista kumpaakaan, mutta taalla ei vissiin olla turhan tarkkoja siita, keta juhliin tulee. Keskuksen vaki tuntee hyvin vauvan isovanhemmat, joten paastiin sitten siina siivella kulttuuriintutustumismatkalle. Itse ymparileikkaustoimitus oli suhteellisen iisi. Odotin jotain brutaalimpaa, vaikka ei se silti mitaan miellyttavaa katseltavaa ollut. Leikkauksen suorittanut rabbi oli myos kirurgi, joten vauva oli varsin hyvissa kasissa. Pojan paikat puudutettiin ensin, eika pikkumies itkenyt juuri ollenkaan. Vauva oli kumminsa sylissa operaation ajan, ja kummi istui valtaistuimen nakoisessa kummituolissa. Toimituksen jalkeen poitsu sai viiniin kastetun tutin suuhunsa, ja jengi ryysi halailemaan kummia, koska se tuottaa kuulemma hyvaa onnea... Niin vissiin. Sen jalkeen syotiin - ja PALJON. Taalla ei oo ilmeisesti tapana jarjestaa juurikaan mitaan ohjelmaa juhlissa, mutta lapsen isa sattui olemaan muusikko, joten kuultiin myos kappaleen verran musiikkia.

Toinen reissu Tel Aviviin tehtiin viime viikolla, kun meilla oli vapaapaiva. Se olikin sitten vaan puhdasta hupia rannalla ja kaupoissa. Oli ihanaa viettaa ohjelmoimaton paiva jossain muualla kuin keskuksella. Siita riemusta, etta saatoin pukeutua Jerusalemin mittakaavassa riettaasti, menin sitten ja karnaytin selkani. En tosin pahasti, mutta seuraavana paivana kuuma suihku ei tuntunutkaan ihan niin autuaalta kun yleensa.

Lauantaina oltiin Jordan-virralla kastetilaisuudessa. Matkassa oli bussilastillinen seurakuntalaisia ja keskusken tyontekijoita. Oli mukava reissu. Itse tilaisuus oli kaunis ja suht rento. Sen jalkeen mentiin piknikille. Enpa oo kovin montaa kertaa saanu rumputunteja Gennesaretin rantakivikossa. Se oli ehka melkein parasta. (Harmi, etta taalta on niin vaikea kuskata rumpua Suomeen. Teki tavaroiden kanssa tiukka jo maahan tullessa...) Bussimatka keskukselle menikin sitten salaatteja ja lihapullia sulatellessa ja ihaillessa vuoristomaisemia auringon laskiessa.

Ei yhtaan huvittaisi herata siihen todellisuuteen, etta lahto on jo reilun kuukauden paasta. Mielellani kylla naan teita kaikkia rakkaita, mutta ajatus kaikista kouluvelvotteista, harjottelutehtavista, opparista ja kesatoista aiheuttaa lievia ahdistuksen tunteita... *Syva huokaus.*

Mapa oonkin syonyt jo ekat piparit ja joulutortut. :D Taalla on alkanu joulumyyjaisten valmistelut. Joku olis halunnu kuunnella jo joululaulujakin, mutta ma sanoin siihen jyrkan vastalauseeni, etten valita kuulla yhtaan tiptappia tai enkelitaivaata ennen ensimmaista adventtia.

Kavin asken ostamassa hullunhyva lehmasuklaata Ben Yehudalta. Ei, kyseessa ei oo Milka-suklaa, vaan joku paikallinen merkki. HM:lle kiikutin myos tilauksesta Snor-lakua. Kunhan Kings Kidsit valuu TV -huoneesta koteihinsa, nailla tytoilla alkaa leffa-ilta. Suklaata ja Colin Firth..! ;D Vuorossa on siis Bridget Jones.

On nyt jotenkin sellainen suvantovaihe, etta kaikki kerrottava tuntuu tavalliselta, vaikkei se teille muille sita olisikaan... En oikein tieda, mita kirjottelisin. Lopetan siis talla eraa tahan, kun tuntuu vahan tahmealta ja rupean valmistautumaan nojatuoleiluun. :)