Pitaisikohan paivittaa useammin...

Jahas. Taas on tapahtunut vaikka mita, enka oo saanut itsestani tekstia irti. Toisaalta on ollut sen verran haipakkaakin, etta aika ja energian on ollut vahan kortilla tan foorumin suhteen. Mutta, mutta... Nyt jotain luvassa siis.

Viime viikko oli siis Sukkot-viikko, ja meilla oli vapaata (paitsi lauantaina). ICEJ (International Christian Embassy Jerusalem) on perinteisesti jarjestanyt Israelissa juhlan, joka kestaa koko viikon, ja johon tulee kristittyja ympari maailmaa. Oltiin sitten maanantaina HM:n ja Lailan kanssa En Gedissa Kuolleen meren rantamilla aloitusjuhlassa, joka sisalsi musiikkia, puhetta ja vahan draamaakin - paaasiassa kuitenkin musiikkia. Nayttava tapahtumahan se oli. Koko setin aloitti ryhma kiinalaisia miehia ja naisia, jotka rummutti aivan tautisen hyvin! Se jos mika oli taytta Luoja ylistysta! Eniten mua kuitenkin puhutteli maisemat. Parhaat nakymat tahan mennessa, ja kyseessahan on siis eramaa! En tajua, miten niin karu voi olla niin kaunista. Meri, valtavat kalliot ja syttyvat tahdet... Ei sita voi kuvailla! Jos olisin saanut paattaa, niin olisin kiivennyt kallion koloon kauas juhlahalinasta, ja viettanyt siella aikaa hiljaisuudessa yotaivasta katsellen ja elamaa ihmetellen. Kyseessa oli samat kalliot, joiden suojaan Daavid aikoinaan pakeni Saulia... Istuin kuitenkin kiltisti muovisessa puutarhatuolissa tuhansien muiden kanssa.

Tiistaina lahdettiin thai-tyontekijan matkaan Gennesaretin maisemiin. Vierailtiin yhdella moshavilla ja yhdella kibbutzilla tapaamassa thaimaalaisia. Ensimmaisessa paikassa eras thai-mies oli kokannut meille aitoa thai-ruokaa, ja ruokailuympariston hygieniatason puutteista huolimatta maistui, ja hyvin maistuikin! Saatiin possua syodaksemme ensimmaisen kerran sitten Budapestin. Edellamainituissa paikoissa thai-tyontekijoita kohdeltiin ilmeisesti suhteellisen hyvin. Osalla oli jopa ilmastointi makuuparakissa. Vietiin mukanamme vahan vaatteita, ja kovin kiitollisesti ne otettiin vastaan.

Israeliin tulee paljon thaimaalaisia ja kiinalaisia toihin rahan perassa. Tavallisesti tyojakso kestaa viitisen vuotta. Suurella osalla on kotimaassa perhetta ja lapsia. Valitettavan usein haaveet paremmasta toimeentulosta ja hyvasta kohtelusta on pelkkaa toiveunta, vaikka toki myos onnellisiakin kokemuksia loytyy. En voi silti kuvitellakaan, miten rankkaa on elaa vuosia erossa perheesta nakematta, miten lapset kasvaa. Ja kotiin palatessa lapset on usein vieraantuneet jo lahes taysin, eivatka valttamatta edes muista omia vanhempiaan.

Torstaina katsottiin Lailan ja HM:n kanssa elokuva nimelta Mene, nae ja ela. Se kertoo etiopialaisesta pojasta, joka tulee Israeliin operaatio Mooseksen yhteydessa vuonna 1984. Operaatio Mooses on siis oikeasti ollut olemassa, ja sen avulla tuhannet etiopian juutalaiset salakuljetettiin Israeliin. Taman maan politiikkahan on, etta kaikilla juutalaisilla on oikeus Israelin kansalaisuuteen. Muiden sita onkin sitten hankalampi saada. Elokuva rakentuukin sen ymparille, etta kyseinen poika on kristitty. Vaikuttavin leffa pitkaan aikaan... Lopputekstien aikana nojatuoleissa istui kolme hyvin hiljaista naista.

Huomenna on sukkot-viikon viimeinen paiva, ja meidan on tarkoitus menna illalla ulos katsomaan, kun ortodoksijuutalaiset tanssii toorien kanssa! Ne on kylla aivan omanlaistansa porukkaa. Edelleenkin se on jotenkin absurdi naky, kun kikkurapulisongit istuu mustissa "aamutakeissaan" bussissa tai ajaa autoa. :D Ja nythan on jo ilmat viilenneet ja talvi koittaa (tanaan oli noin 30 astetta). Siksipa nama ystavamme ovat jo siirtyneet lampimampaan pukeutumiseen, ja lierihatut on vaihdettu valtavan suuriin karvarenkaan nakoisiin paahineisiin, jotka on kuulemma torkean kalliita. Sen opin tassa menneella viikolla, etta naimisiin mentyaan ortodoksijuutalaisten naisten on ajeltava paansa kaljuiksi. Kaikki ne tuuheat kutrit on siis perukkeja! Kasitin myos, miksi rouvat on usein verhonneet paansa huiveilla...

Ollaan taalla omaltakin osalta iloittu HM:n kanssa sukkotin paattymisesta, koska koko lokakuu on ollut yhta juhlaa ja sapattia! Tuntuu, etta joka toinen paiva on joku erityisjuhlallisuus, ja kaikki juutalaisputiikit kiinni. Ja jos ei ole mitaan erityista, niin sitten onkin jo ihan vaan perussapatti. Eilen paastiin kuitenkin vahan shoppailemaan, ja ostin elamani ensimmaiset Converset n. 30 eurolla. Sain asiantuntevaa palvelua 10-vuotiaalta pojalta. Hyvat kengat lahti matkaan, ja taisipa perati olla ihan aidot! :)

Niin, ja Piialle ihan erityistiedoksi! Kaytiin Yadhasmodassa (kirjotetaankohan se noin..?) tutustumiskierroksella. Aivan mahtava paikka! :) Se on siis suomalaisten perustama kibbutzi, niiden kahdeksan juutalaisen muistolle, jotka Suomi luovutti Saksalle Toisessa maailmansodassa. Tosin nykyaan paikka taitaa olla moshavi. Kibbutzin ja moshavin ero on siis se, etta kibbutzilla kaikki omaisuus on yhteista. Moshavilla ihmisilla on omat taloutensa. Kaipa niita voisi sitten kutsua pieniksi kylan tapaisiksi yhteisoiksi...

Meilla on HM:n kanssa missio. Ollaan loydetty Ben Jehudalta (kavelykatu) aivan mahtava italialainen jaatelobaari! Tarkoitus on, etta reissun loppuun mennessa ollaan maistettu kaikkia makuja. Nyt on plakkarissa kahdeksan. Laskettiin, etta jos joka sunnuntai messun jalkeen kaydaan jatskilla, niin viimeisena sunnuntaina saatais urakka paatokseen. Se tarkoittaa kylla valitettavasti sita, etta joka kerta pitaa ottaa kolmea sorttia! :D

Joo. Jos nyt lopettaisin taman dataamisen. Oon tainnut istua tassa jo kohta kolme tuntia... Lampoa ja rakkautta teille sinne Suomen syksyyn! Ma vahan kaipaan sita. Nauttikaa siis!