Niin. Kaikkihan eivät liene tietoisia minne ja miksi olen matkalla. Kyseessä on siis opiskeluihin liittyvä ulkomaanharjoittelu, jota lähden tekemään Jerusalemiin Heidi-Maria -nimisen kurssikaverin kanssa.
Matkan kulku on seuraavaa:
Lennetään syyskuun 15. päivän aamulla Suomesta Unkariin, ja 17. päivän iltana Unkarista Israeliin. Joudutaan byrokraattiisista syistä viettämään pari yötä jossain Jerusalemin ja Suomen välimaastossa, koska Diakin vaatimus on, että meidän pitää olla poissa Suomesta kolme kokonaista kalenterikuukautta, jotta ollaan oikeutettuja Diakin apurahaan. Israeliin ei kuitenkaan saa kuin korkeintaan 90 päivän turistiviisumin. Välilasku olisi joka tapauksessa mitä todennäköisimmin tapahtunut juurikin Budapestissa, joten se valikoitui luonnolliseksi vaihtoehdoksi hengailla muutama päivä noin niin kuin muuten vaan. Paluulennon Israelista Suomeen on tarkoitus tapahtua 15.12.
Tänään vahvistin Budapestin huoneiston varausmaksun, ja käytin elämäni ensimmäistä kertaa faksia. Jännittävää... Huomattiin Heidi-Marian kanssa, että on lähes yhtä halpaa yöpyä yksityisomisteisessa huoneistossa kuin hostellissa. Meillä on siis parin päivän ajan oma vuokrakämppä Budapestin keskustassa. How cool is that?! :D Vähän on kuitenkin olo kuin Kinder-munan ostajalla. Ei oikein voi varman päälle mennä takuuseen, minkälainen ylläri on paikan päällä tiedossa. Kuvat ainakin näytti lupaavilta, mutta toivottavasti ne on hieman tuoreempaa perua kuin vuodelta -95.
Istuttiin tänään illansuussa kurssikavereiden ja Helsingin sekä Järvenpään toimipaikkojen opiskelijoiden kanssa Diakin pääkallopaikalla, Studenkadulla, viimeisellä valmentavalla luennolla. Saatiin pinkka lanketteja täytettäväksi ja eri paikkoihin toimitettaviksi. Onneksi ei kuitenkaan mitään äärimmäisen vaivalloista enää tässä vaiheessa.
Jännittää jo hieman. Tuo Budapest-hengailu herättää pientä levotonta epävarmuutta alitajuntaan, koska tulee ylimääräisiä ja potentiaalisia hetkiä hukata tavaransa, tulla ryöstetyksi, myöhästyä koneesta tai muuten vaan ryssiä jollakin tavalla homma reisille jo heti alkuvaiheessa. Kohtuullisen levollinen mielin kuitenkin vielä tässä vaiheessa. Toivon, että Matkanjärjestäjä pitää meistä sen verran huolta, että päästään ehjänä perille niin Israeliin kuin Suomeenkin. :)
Reissua saa muistaa iltarukouksin (tai muukin ajankohta päivästä käy). :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti